Severin tauti eli kantaluun apofysiitti on yksi tavallisimmista kasvuikäisten lasten ja nuorten kantapääkivun syistä. Sitä esiintyy erityisesti paljon liikkuvilla lapsilla ja nuorilla lajeissa, joissa tulee runsaasti juoksua, hyppyjä ja ponnistuksia.
Nimestään huolimatta Severin tauti ei varsinaisesti ole sairaus. Kyseessä on kasvavan kantaluun kasvualueen rasitusperäinen kiputila. Vaiva on hyvänlaatuinen ja ohimenevä, mutta oireillessaan se voi hankaloittaa liikkumista ja harrastamista paljonkin.
Tyypillisin oire on kantapään takaosan kipu, joka lisääntyy liikkuessa. Erityisesti juokseminen, hyppääminen, ponnistukset ja nopeat suunnanmuutokset voivat provosoida kipua.
Kantapää voi olla arka myös sivuilta puristettaessa. Oireita voi olla yhdessä tai molemmissa jaloissa.
Kipu on usein voimakkaampaa liikunnan aikana tai sen jälkeen ja rauhoittuu levossa. Oireiden voimakkuus voi vaihdella paljonkin sen mukaan, kuinka paljon lapsi on liikkunut.
Severin tautia esiintyy vaiheessa, jolloin kantaluun kasvualue on vielä kehittymässä. Juokseminen, hyppääminen ja ponnistaminen aiheuttavat alueelle toistuvaa kuormitusta.
Usein kannattaa tarkastella erityisesti lapsen kokonaiskuormitusta. Onko harjoitusmäärä viime aikoina kasvanut? Onko alkanut uusi harjoituskausi tai tullut lisää harjoituksia? Harrastaako lapsi useampaa lajia tai harjoitteleeko useassa joukkueessa? Kuinka paljon viikkoon kertyy juoksua, hyppyjä ja muuta kantapäätä kuormittavaa liikuntaa? Jääkö palautumiselle riittävästi aikaa?
Kasvavan lapsen kipuun kannattaa reagoida ajoissa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole tehdä lapsesta varovaista liikkujaa. Kipu on yksi niistä tiedoista, joiden avulla voidaan arvioida, kuinka hyvin keho juuri sillä hetkellä sietää kuormitusta.
Useimmiten ei.
Täydellisen levon sijaan tavoitteena on löytää hetkeksi sellainen kuormituksen määrä, jonka kantapää sietää. Lapsi voi yleensä jatkaa liikkumista ja harrastamista oireiden sallimissa rajoissa.
Jos esimerkiksi runsaat hypyt, juoksu tai nopeat suunnanmuutokset selvästi lisäävät kipua, niitä voidaan vähentää tilapäisesti. Samalla voidaan jatkaa sellaista harjoittelua, joka onnistuu paremmin.
Kun oireet rauhoittuvat, kuormitusta lisätään asteittain takaisin.
Tavoitteena on siis pitää lapsi liikkeessä mahdollisuuksien mukaan ja auttaa häntä palaamaan vähitellen normaaliin harjoitteluun.
Severin tauti voidaan yleensä tunnistaa oirekuvan ja kliinisen tutkimisen perusteella.
Fysioterapiassa ei kuitenkaan tutkita pelkästään kipeää kantapäätä. Samalla arvioidaan lapsen liikkumista ja sitä, millaisesta kokonaiskuormituksesta oireet ovat syntyneet.
Tutkimisessa voidaan arvioida esimerkiksi nilkan liikkuvuutta, pohkeen toimintaa ja voimaa, yhden jalan hallintaa sekä juoksuun, hyppäämiseen ja ponnistamiseen liittyviä toimintoja. Samalla selvitetään, mitkä liikkeet provosoivat oireita ja kuinka paljon kuormitusta lapsi tällä hetkellä sietää.
Kaikilla Severin tautia sairastavilla lapsilla ei ole samanlaisia löydöksiä. Siksi harjoitteetkin valitaan tutkimisen perusteella yksilöllisesti.
Tärkein keino on yleensä kuormituksen sopiva säätely. Kipua selvästi lisäävää harjoittelua vähennetään hetkellisesti ja kuormitusta lisätään oireiden rauhoittuessa asteittain.
Tarvittaessa fysioterapiassa voidaan ohjata pohkeen ja nilkan liikkuvuutta sekä alaraajan voimaa ja hallintaa kehittäviä harjoitteita. Harjoittelun tavoitteena on tukea lapsen paluuta normaaliin liikkumiseen ja harrastamiseen.
Kantapään pehmusteesta tai pienestä kantakorotuksesta voi joillekin lapsille olla apua oireiden rauhoittamisessa. Myös kylmää voi käyttää liikunnan jälkeen, jos lapsi kokee sen helpottavan kipua.
Yhtä kaikille sopivaa harjoitusohjelmaa Severin tautiin ei ole. Jos lapsella ei tutkimisessa todeta esimerkiksi liikkuvuuden tai voiman harjoittamisen tarvetta, niitä ei tarvitse harjoitella vain diagnoosin vuoksi.
Täysin varmaa keinoa Severin taudin ehkäisemiseen ei tunneta. Kasvu itsessään on osa kokonaisuutta, eikä kaikkia oireiluun vaikuttavia tekijöitä voida hallita.
Sen sijaan lasten ja nuorten harjoittelussa kannattaa kiinnittää huomiota kuormituksen muutoksiin. Erityisesti nopeasti lisääntyvä juoksu- ja hyppykuormitus voi olla kasvavalle keholle paljon.
Lapsen, vanhempien ja valmentajien olisi hyvä huomata ajoissa, jos kantapäät alkavat toistuvasti kipeytyä harjoittelussa. Silloin harjoittelua voidaan muokata jo ennen kuin kipu alkaa rajoittaa kaikkea liikkumista.
Monipuolinen liikunta on kasvavalle lapselle tärkeää. Juoksemisen, hyppäämisen ja vauhdikkaan liikunnan rinnalla tarvitaan myös voimaa, liikkuvuutta, tasapainoa ja erilaisia liikkumistaitoja kehittävää harjoittelua sekä riittävästi palautumista.
Kaikki lapsen kantapääkipu ei ole Severin tautia. Arvioon kannattaa hakeutua etenkin, jos kipu on voimakasta tai jatkuvaa, lapsi ontuu selvästi, kipua esiintyy levossa tai öisin, alueella on merkittävää turvotusta tai punoitusta, taustalla on vamma tai oirekuva muuten herättää huolta.
Myös pitkään jatkuva tai toistuvasti harrastamista rajoittava kantapääkipu kannattaa tutkia.
Severin tauti voi olla viheliäinen vaiva, mutta ennuste on hyvä. Olennaista on löytää sopiva tasapaino liikkumisen, harjoittelun ja palautumisen välillä. Lapsen ei tarvitse jäädä kokonaan pois rakkaasta harrastuksestaan, jos kuormitusta pystytään muokkaamaan oireiden mukaan.
Heräsikö sinulle kysymyksiä lapsen tai nuoren kantapääkivusta? Me Activuksen fysioterapeutit autamme mielellämme arvioimaan tilannetta ja löytämään keinot turvalliseen liikkumiseen ja harrastamiseen.
