Miten vireystila vaikuttaa toimintakykyyn?

Psykofyysisen fysioterapian 2. lähijaksolla aiheena oli vireystilan säätely ja traumat. Trauma aiheena on minulle jo entuudestaan melko tuttu, koska olen tehnyt opinnäytetyöni liittyen traumoihin ja niiden vaikutuksesta ihmisen kehoon ja mieleen.

Oletko koskaan ajatellut ja huomannut miten vireystilasi vaihtelee päivän mittaan? Vireystila vaikuttaa ihmisen jaksamiseen ja siihen, miten tehokkaasti ihminen pystyy toimimaan. Ihmisellä on kolme vireystilaa: ylivire, hyvä vire ja alivire. Ylivireisenä keho ja mieli käyvät kierroksilla ja ihmisen on vaikea pysähtyä. Ihmisellä voi olla univaikeuksia, ärtymystä ja ahdistusta. Hyvässä vireessä voi ajatella ja tuntea samanaikaisesti. Ihmisellä on turvallinen olo ja palautuminen sekä tunteiden säätely on helppoa. Alivirettä voidaan verrata kännykän ”alhaisen virran tilaan”. Alivireisenä ihminen on väsynyt, uupunut, voi olla vaikeaa tehdä päätöksiä sekä voi tehdä mieli eristäytyä.

Normaali tilanteessa ihminen pystyy säätelemään omaa vireystilaa. Hyvä vire tarkoittaa samaa kuin sietoikkuna. Siinä ihminen on toimintakykyinen. Jokaisella meillä on oma vakiintunut sietoikkunan ”leveys” ja sen puitteissa vireys vaihtelee luonnollisesti ympäristön ja ihmisen sisäisen tilan mukaisesti, jolloin myös autonomisen hermoston reaktiot pysyvät tasapainossa.

Traumatisoitumisen voidaan ajatella olevan hermoston säätelyn häiriö, jolloin myös vireystilan säätely on häiriintynyt. Vireystila voi heitellä voimakkaasti ja ihminen ei pysty hallitsemaan vireystilan muutoksia ja voi olla turvallisessakin tilanteessa ali- tai ylivirittynyt. Voidaan puhua lamaantumisesta ja taistele-pakene reaktiosta. Sietoikkuna saattaa olla traumatisoituneella ihmisellä kapea, jonka vuoksi vireystila heittelee ylivireydessä ja alivireydessä ja tässä hetkessä pysyminen voi olla haastavaa.

Jaksolta jäi hyvin mieleen se, että kaikilla meillä on todennäköisesti traumoja mutta kaikki eivät traumatisoidu. Trauma jättää pysyvän jäljen, jonka kokemus painuu ihmisen mieleen, aivoihin ja kehoon ja se tallentaa ihmisen kehoon monenlaisia reaktioita.

Traumatyöskentelyn yhteydessä tulisi opetella mm. tunnistamaan vireystilaa, päästä sietoikkunaan ja leventää sitä. Traumojen käsittelyssä pelkkä puhuminen ei useinkaan riitä, vaan tarvitaan kehollisia keinoja, jotta trauma saadaan purettua kehosta. Pelkkä mielestä purkaminen ei riitä ja tästä syystä trauma on oiva käytännön esimerkki kehon ja mielen välisestä kiistattomasta yhteydestä ja niiden vuorovaikutuksesta. Psykofyysisen fysioterapian keinoin voidaan auttaa traumatisoituneita asiakkaita. Yhtenä tärkeimpänä kuntoutuksen keinona näen kuitenkin lapsen tai nuoren aidon kohtaamisen ja kuuntelemisen.