Koulun, kodin ja terapeuttien yhteistyö

Kuntoutusta saavalla koululaisella on monenlaisia tarpeita erityiseen tukeen: Toimimisen, liikkumisen, kommunikoinnin, tarkkaavuuden, keskittymisen ja oppimisen tueksi voidaan tarvita apuvälineitä tai erilaisia terapioita sekä erityistä tukea koulusta. Kuntoutuksen määrät sekä toteutustavat määritellään julkisen terveydenhuollon laatimassa kuntoutussuunnitelmassa, jota terapeutit toteuttavat. Kuntoutus on lapsen lakisääteinen oikeus. Tässä blogissa tarkastellaan yhteistyön tuomia hyötyjä lapsen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. 

Yhteistyö koulun, kodin ja terapeutin välillä on hyvin oleellista lapsen edun toteutumiseksi. Koulu hyötyy terapeutin osaamisesta ja vastaavasti terapeutti saa arvokasta tietoa kotoa ja koululta siitä miten terapiassa harjoitellut asiat ovat siirtyneet lapsen käyttöön omassa arkiympäristössä. Tai millaisia asioita tulisi harjoitella lisää, sillä kaikki ei tule ilmi terapiahetken aikana.

Tärkeintä olisi, että kaikki lapsen kanssa toimivat aikuiset jakaisivat ymmärryksen siitä, millaiset tavoitteet lapsella on ja miten niihin päästään. Kun kaikki aikuiset toimivat samalla tavalla ja yhteistyössä, se lisää lapsen luottamusta sekä sitoutumista sovittuihin käytänteisiin. Niistä tulee luonteva osa lapsen arkea.

Valitettavasti yhä useammin koulujen ja terapeuttien yhteistyö ei pääse toteutumaan lasta tukevalla tavalla. Nykyään suuntauksena on se, että terapioiden toteuttaminen koululla on kiellettyä tai hyvin rajattua. Joissain tapauksissa kyseessä on vaje tila- tai henkilöresursseissa tai kieltoa perustellaan oppilaan oikeudella osallistua perusopetukseen. Tämä on täysin ymmärrettävää ja myös kuntoutumisen näkökulmasta tärkeää, mutta muita ratkaisuja pitäisi silti löytyä eikä jättää käyttämättä mahdollisuutta toimia yhteistyössä lapsen parhaaksi. 

Kuntoutuksen sisällyttäminen osaksi koulupäivää on hyvällä suunnittelulla, tahdolla ja yhteistyöllä saavutettavissa, siitä meillä on vuosikymmenten hyvä kokemus. Toteutuessaan se mahdollistaa yhteistyön kaikkien välillä lapsen parhaaksi, yhteisiin tavoitteisiin sitoutumisen sekä mahdollistaa lapselle harjoittelun siinä ympäristössä, jossa hän toimii ja tarvitsee taitojaan.

Suomen Kuntoutusyrittäjät ry pyysivät asiasta opetusministeriöltä kannanottoa vuosi sitten ja ministeriön vastauksessa kannustetaan yhteistyöhön ja todetaan, että lapsella on oikeus molempiin, sekä perusopetukseen että lakisääteiseen kuntoutukseen. Ministeriö linjasi, että koulun ulkopuolella tapahtuva kuntoutus tulisi pyrkiä toteuttamaan muulloin kuin lapsen koulupäivän aikana ja se onkin ollut hyvänä käytäntönä jo vuosia - vastaanotolle tullaan vasta koulun jälkeen.

Ministeriö totesi vastauksessaan myös seuraavasti: "perusopetuslain 3 a § (11.3.2022/163) mukaan perusopetusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Lapsen arkiympäristöön eli kouluun vietävä kuntoutus on näkemyksemme mukaan suositeltava ja ensisijainen vaihtoehto. Se mahdollistaa sekä monialaisen yhteistyön toteuttamisen että oppilaan oikeuden perusopetukseen silloin, kun terapeutti ja koulu tekevät sen järjestämiseksi yhteistyötä siten, että sekä kuntoutettavan että muiden oppilaiden oikeus perusopetukseen samalla toteutuu."

Koko lausunnon pääset lukemaan täältä: https://kuntoutusyrittajat.fi/opetus-ja-kulttuuriministerion-kannanotto-kuntoutuksesta-kouluissa/

Osalle koulupäivän jälkeen tapahtuva kuntoutus on perusteltua esimerkiksi kun tarvitaan vastaanottotilojen välineistöä tai harjoittelua kotona. Aina se ei kuitenkaan tue lapsen jaksamista. Koulukyyti voi kestää pahimmillaan 3 tuntia päivässä, jolloin lapsella on jo pitkä päivä takana kotiin tullessa eikä välttämättä jaksamista harjoitteluun.

Perheiden ei ole aina helppoa löytää lapselleen terapeuttia ja mikäli terapeutit voisivat työskennellä vain muutaman tunnin iltaisin, eivät he pystyisi auttamaan niin montaa asiakasta kuin nykyään. Oltaisiinkin siis äkkiä syvemmässä suossa terapeutin löytämisessä. 

Koulun ja terapeuttien yhteistyö parhaimmillaan siis tukee lapsen oppimista, toimintakykyä sekä koko perheen jaksamista ja mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä, kun terapiat eivät vie aikaa illoista. Terapiaa saavalla lapsella ja hänen perheellään on oikeus myös vapaa-aikaan ja harrastuksiin kuten muilla ikäisillään!

Yhteistyössä on voimaa!