Ajatuksia kipufysioterapiasta

Sain tänään vuoden uurastuksen jälkeen todistuksen kipufysioterapian koulutuskokonaisuudesta. Alla mietteitäni koulutuksen varrelta, teksti on koottu oppimispäiväkirjastani.

Tärkeimpinä asioina koulutuksessa sekä lopputehtävääni tehdessä nousi esille asiakkaan osallistaminen päätöksentekoon sekä kokemus siitä, että hän tulee aidosti kuulluksi ja hyväksytyksi kipukokemuksensa kanssa. Ammattilaisen tavoitteena tulisi olla, että tapaamisen jälkeen asiakkaan huolet ja pelot vähentyvät ja minäpystyvyyden tunne nousee.

Kipu, varsinkin pitkittynyt kipu, on suuri terveysongelma Suomessa, joka näkyy laajalti terveydenhuollon eri toiminnoissa ja siitä puhutaan paljon niin lehdissä kuin sosiaalisessa mediassakin. Kipu vaikuttaa ihmiseen ja tämän toimintakykyyn sekä elämään hyvin kokonaisvaltaisesti. Kivuliaan asiakkaan kohtaaminen ja sitouttaminen terapiaan tai hoitoon on yksi tärkeimmistä asioista kivunhoidossa. Kipumekanismien, kivun kokemuksen sekä kivunhoidon ymmärtäminen on keskeistä mikäli toimitaan kivuliaiden yksilöiden kanssa.

Koulutuksen aikana itseeni teki suuren vaikutuksen kouluttajamme, Mikko Patovirran,  sanat "kipu on indikaattori, jossa kipu on pakollista, mutta kärsiminen on valinta." Tätä ajatusta jäin pohtimaan pitkään niin omaan elämään kuin työhönikin peilaten. Niinhän se on, että jotkut asiat elämässä vaan tapahtuvat eikä niitä voi aina valita tai muuttaa, mutta oman suhtautumisensa niihin voi aina valita

ja sitä pystyy myös muuttamaan. Fysioterapeuttina toivon, että pystyisin vaikuttamaan niin asiakkaani kuin hänen lähipiirinsäkin suhtautumiseen asioihin, joita emme pysty ottamaan pois.

Koulutuskokonaisuus ja lopputehtävän tekeminen muistutti jälleen miten tärkeää kohtaaminen, aito kuuntelu sekä päätöksenteon ja vastuun jakaminen on. Lasten parissa toimiessa vuorovaikutuksen tulee olla läsnäolevaa ja arvostavaa niin lapsen itsensä kuin tämän lähipiirinkin kanssa, jotta lapsi voisi saavuttaa tavoitteitaan.

Itse koin koulutuksen aikana saaneeni vahvistusta nimenomaan elämänhallinnan ja pystyvyyden tunteen tärkeydestä osana kivun hoitoa; aina kipua ei saa pois, mutta jos kokee hallitsevansa elämäänsä kivusta huolimatta, niin sillä on suuri merkitys toimintakyvylle ja elämänlaadulle. Ammattilaisten tuleekin panostaa asiakkaan kohtaamiseen, haastatteluun ja yhteistyön rakentamiseen sillä ne ovat kivunhoidon ydinasioita. Koulutus toi näihin tuttuihin asioihin konkreettisia ja käytännönläheisiä ajatuksia, joita voi hyödyntää arkisessa työssä.

Aikuisten tapa sanoittaa kipua ja kipukokemusta on monesti erilainen kuin lapsilla ja nuorilla. Kipuun liittyy paljon sanatonta kommunikointia ja se saattaa myös heijastua lapsiin ja nuoriin. Omaa sanatonta ilmaisua tulee pohtia tarkasti ja miettiä miten asioista puhuu, millaisia sanoja käyttää ja miten on tilanteissa läsnä. Kivun vuoksi fysioterapiaan tuleva henkilö tarvitsee turvallista ja luottamuksellista vuorovaikutusta ja lasten kanssa toimiessa sama pätee lapsen lähipiirin aikuisiin.

Koulutus oli hyödyllinen, sillä jokainen meistä kohtaa kipua mukanaan kantavia ihmisiä työssään ja jokainen kohtaaminen voi olla tälle ihmiselle käänteentekevä. 

Olla ihminen ihmiselle – se on kaiken perusta.